Porin Tarmo triathlonin Akseli Ylikosken kesän kilpailumenestys sai upeasti jatkosa Turussa käydyissä puolimatkan SM-kisoissa, josta tuli junioreiden kisaan voitto. Nuorukainen johti kisaa lähes kaikilla osuuksilla ja piti lopulta ensimmäisen sijan maalissa.
”Loppuajalla 4:05:16 irtosi koko kisan 11. sija Pro-sarja huomioiden ja SM-kisan 5. sija. En ollut maalissa todellakaan tyytyväinen, mutta jälkikäteen ajateltuna suoritus oli kuitenkin tämän hetken tason mukainen ja hyvä vähäiseen valmistautumiseen nähden. ” – Akseli toteaa tuloksestaan.
Lue Akselin koko kisaraportti alta:
Akseli Ylikosken kisaraportti Turun SM-kisoista 27.7.2025
Puolimatkan SM-kisat käytiin viikonloppuna Turussa, jossa uitiin 1900 metriä Aurajoessa, pyöräiltiin moottoritiellä 90 kilometriä ja juostiin jokirannassa ja Turun linnan ympäristössä puolimaraton. Alkuun jo sen verran lopputuloksesta, että olin ajalla 4:05:16 SM-kisassa viides ja voitin U23 sarjan. Tämä oli toinen puolimatkan kisani, sillä olin jo viime vuonna Turun kisassa mukana. Logistisesti tämä on todella helppo kisa, kun saa nukkua kotona ja kisapaikka on parin kilometrin päässä ja ennen kaikkea paljon ihmisiä kannustamassa, mistä suuret kiitokset kaikille. Sitten tarkemman analyysin pariin. Valmistautuminen kisaan oli hyvin lyhyt, sillä fokus on toistaiseksi ollut enemmän lyhyillä matkoilla. Tämän takia tt-pyörällä oli kilometrejä takana ennen kisaa vain 285 km, joista ensimmäiset 10 päivää ennen kisaa. Ei siis voi sanoa, että ajoasento olisi tullut tutuksi, saati mukavaksi, ja se onkin ylivoimaisesti isoin kehityskohde tulevaisuutta ajatellen. Kisaviikkoa edelsi kaksi kovempaa viikkoa, joilla määrää tuli molemmilla 23 tuntia, joista ylivoimaisesti isoin osuus oli pyöräilyä, juoksua hieman normaalia enemmän ja uintia vain murto-osa normaalisti. Ei mitään ihmeellisiä määriä, mutta kuitenkin enemmän kuin kesällä normaalisti, sillä töiden takia treeniaika on rajallista, toisin kuin talvella. Näitä viikkoja ennen oli ollut kauden pääkisat eli perusmatkan ja sprintin SM-kisat, joista sitten lähdettiin nopealla aikataululla valmistautumaan puolimatkaan. Kisaviikko oli omien sanojeni mukaan ”höyhenen kevyt” eli toisin sanoen treenitunteja oli alla jo lähes 12 ennen kisaa eli ei mitään oppikirjamaista toimintaa. Muutenkin herkistelyn kanssa on vielä paljon kehittämistä, jotta oikeasti malttaa keventää riittävästi ja hakea huippuvireen tärkeisiin kisoihin. Mutta kuten sanottu, niin tämä puolimatka ei ollut kauden päätavoite, joten siihen nähden kisa oli mielestäni oikein onnistunut.
Se, mikä kisaviikolla kuitenkin mielestäni onnistui, oli hiilihydraattitankkaus, jonka toteutin syömällä hiilareita 10 g/painokilo kisaa edeltävinä kahtena päivänä. Tätä voisi muuttaa siirtämällä tankkauspäiviä aikaisemmaksi ja syömällä viimeisen päivän kevyesti, mutta olen todennut tämänkin tavan toimivan, kunhan minimoi kuidun ja rasvan määrän jo useamman päivän ajalta. Kisa- aamupalaan minulla on myös jo aika hyvä rutiini, jolla varmistan vähintään 100 g hiilareita ennen
kisaa. Käytännössä se koostuu banaanista, neljästä hillopaahtoleivästä ja kahvista. Tämä siis reilu 2 tuntia ennen kisaa. Ennen kisaa myös otan vielä kofeiinigeelin ja juon urheilujuomaa. Lämmittelyt ennen kisaa olivat todella lyhyet ja se, mitä ennen kisaa oli tullut tehtyä, oli 5min aamulenkki (normaalin 20min sijaan), vajaa 10min hölkkä vaihtoalueen valmistelun jälkeen ja reilu 5 min uinti, minkä jälkeen olikin vielä pitkä odottelu laiturilla ennen starttia, joka oli n. klo 8:50. Lämmittelyt olivat tarkoituksella lyhyet, koska kisa oli kuitenkin sen verran pitkä. Kaikki oli kunnossa ennen kisan alkua ja mieliala korkealla. Tavoitteetkin olivat korkealla, sillä ajattelin, että hyvänä päivänä SM-kisan voitto on mahdollinen ja ajan pitäisi olla lähempänä 3:50 kuin 4:00, mutta eivät nämä ehkä ihan realismin rajoissa olleet lyhyen valmistautumisen huomioiden. Tiesin kuitenkin olevani hyvässä kunnossa ja energiansaanti kisan aikana oli tarkkaan suunniteltu ja ylipäätään strategiaa hiottu.
Kisa starttasi vedestä ja lähdössä oli SM-kisan avoin sarja, U23 sekä Pro-sarja, jossa oli yhdeksän kilpailijaa, yhteensä n. 35 kilpailijaa. Sen jälkeen lähti AG-sarjat ja tunnelma olikin katossa, kun yhteensä yli 600 kisaajaa oli päivän aikana reitillä. Uintiaika oli 27:15 eli 2min 15 s hitaampi kuin viime vuonna, mutta reitti osoittautuikin ylimittaiseksi, joten vauhti oli käytännössä sama kuin viimeksi: n. 1:19/100 m. Hieman parempaa odotin, mutta ei se huono ollut. Viime vuoden uinti kuulostaa toki paremmalta, kun ottaa huomioon, että nousin vedestä samaan aikaan kuin maailmanmestari ja Konan reittiennätyksen haltija Gustav Iden, mutta käytännössä tänä vuonna uinti oli lähes yhtä hyvä, kun ero Pro-sarjan kärkeen oli noin minuutti ja suomalaisista tulin toisena kärjen kanssa käytännössä samaan aikaan.
Vaihto oli nopea, vaikka laitoinkin jo tässä vaiheessa sukat jalkaan, ja pyörän päälle pääsin hyvissä asemissa koko kisan neljäntenä. Kärkivauhtiin ei kuitenkaan ollut mitään asiaa vaan ajoin omaa vauhtia tavoitteena n. 250 W tehot. Aika pian takaa tuli yksi kaveri ohi ja jäin ajamaan 12 m peesivälin päähän varoen, etten saa missään kohtaa rangaistusta. En ole ennen peesausta harjoitellut tt-pyörän kanssa ja kisadynamiikka pidemmissä kisoissa on muutenkin vielä itselle hieman vieras, mitä täytyy kehittää tietysti kisaamalla paljon. Ylipäätään täytyy vielä sisäistää se, että peesikieltokisassa 12 m peesiväli auttaa kuitenkin reilusti yli 10 % ja jos haluaa pärjätä niin yksin ei todellakaan voi ajaa.
Eka kierros meni mukavasti, kun ei tarvinnut yksin ajaa ja oli muutenkin rauhallista vielä kisareitillä. Toisen kierroksen alusta kisan tuleva kakkonen (Pro-sarja) tuli pyörällä ohi ja yritin kyllä siihen mukaan, mutta ei mitään mahdollisuuksia pysyä mukana, vaikka jälkikäteen katsoin, että ajoin siinä minuutin 364 W. Toinen kaveri lähti siihen mukaan ja otti kyllä myös heti peesirangaistuksen, ja siinä kohtaa jäin itse yksin ajamaan. Koko loppu matka menikin yksin ja tavoitetehot olivat hyvin haarukassa, kunnes vähän himmasin ennen loppua, mutta kuitenkin 248 W oli keskiteho pyöräosuudella ja aika 2:08:01 eli 42,19 km/h. Tähän voi olla ihan tyytyväinen ja tehot ja vauhti vastaa mielestäni aika hyvin tämän hetken kuntoa. Maantiepyörällä menisi tietysti tehollisesti paremmin, mutta yllättävän hyvin tt- pyörälläkin. Tosin jo pyöräilyn aikana tunsin, että jalat kipeytyivät todella paljon, etenkin lonkka- pakaraseudulta, mikä ei luvannut hyvää juoksuun. Lisäksi lopussa vähän ärsytti, kun 2 km ennen vaihtoa tuli iso porukka takaa kiinni ja tiesin, että heillä on paljon tuoreemmat jalat juoksuun, mutta ajattelin silti, että hyvä sijoitus on vielä mahdollinen ja alle neljän tunnin päästään.
Energiansaanti pyörällä meni ihan suunnitelman mukaan, kun hiilareita sain 180 g ja nestettä vähän yli 2 litraa. Paljon enemmänkin voisi ottaa ja koko kisassa tuli ainakin liian vähän nestettä, sillä lämpötila kuitenkin nousi jopa 27 asteeseen ja koko ajan paistoi aurinko. Vaikea olosuhde näkyi esimerkiksi siinä, että kisaa vielä 5 km ennen maalia yli 3 minuutilla johtanut kaveri pyörtyi ja heräsi sairaalasta, vaikka luuli jo voittavansa kisan.
Toiseenkin vaihtoon tulin ihan hyvissä asemissa ja juoksemaan lähdin vielä niukasti SM-kisan kakkosena, mutta kaksi suomalaista ajoi minut juuri ennen vaihtoa kiinni isommassa porukassa, joten tiesin, että tulee vielä tiukka kisa, kun kärkeenkään ei ollut kuin reilu 3 min. Lähdin juoksemaan voitto mielessäni ja eka vitonen meni 18:13, mutta siinä kohtaa alkoi jo tuntumaan aika pahalta jaloissa, jotka olivat todella jumissa, eikä mikään ihme, kun ei ole vastaavaa harjoitellut. Jalat eivät olleet ainoa ongelma, kun koko juoksun myös pisti kyljestä, ja välillä muualtakin, aika paljon, mikä tekee rennon juoksemisen mahdottomaksi. Samaa ongelmaa on käytännössä ollut tänä vuonna joka toisessa kisassa ja lyhyillä matkoilla hyvän sijoituksen voi unohtaa heti, sillä ongelma ei kisan aikana ole korjattavissa, kun ei pysty hengittämään kunnolla. Pistoksiin on monta mahdollista selittävää tekijää ja niitä olenkin selvitellyt ja toivottavasti ongelma ratkeaa vielä.
Liian kovan alkuvauhdin jälkeen alkoi todellisuus realisoitumaan ja hyvin nopeasti tipuin pari sijaa SM- kisassa, kun kympin väliaika oli enää 38 ja voittoon olisi pitänyt jatkaa alle 3:40 vauhtia koko loppu matka. Juoksu muuttuikin aika pian hitaaksi ja vaivalloiseksi, käytännössä kilometrivauhti hidastui minuutilla hyvinkin nopeasti ja porukkaa tuli ohi oikealta ja vasemmalta. Sen jälkeen yritin vain ottaa paljon energiaa, viilentää itseäni vedellä ja selvitä maaliin. Jalat olivat niin loppu, että edes maalisuoralla ei päästy alle nelosen vauhtiin enää ja harmitus oli suuri, kun joutui aamulenkkivauhtia tulemaan lopun matkaa, vaikka tiesin, että huippupäivänä menee n. 1:17, ja nyt juoksuaika oli iso pettymys 1:25:49.
Juoksun aikana energiaa sain lähes 100 g ja koko kisan aikana hiilareita tuli lopulta n. 80 g/h. Nesteen määrää juoksussa on vaikea arvioida, mutta sitä olisi pitänyt saada paljon enemmän, kun yhteensä 10 huoltopistettä juoksureitillä tuli vastaan ja jokaisesta 2 tai 3 pientä kuppia, joista puolet menee ehkä suuhun. Tässäkin siis vielä paljon parannettavaa, mutta en usko, että hyytyminen juoksussa johtui energiasta vaan enemmänkin tottumattomuudesta erilaiseen ajoasentoon pyörällä ja varmaan helle vaikutti myös jonkin verran.
Loppuajalla 4:05:16 irtosi koko kisan 11. sija Pro-sarja huomioiden ja SM-kisan 5. sija. En ollut maalissa todellakaan tyytyväinen, mutta jälkikäteen ajateltuna suoritus oli kuitenkin tämän hetken tason mukainen ja hyvä vähäiseen valmistautumiseen nähden. Selvää on, että ylivoimaisesti eniten kehitettävää on pyörällä ja se onkin ihan eri laji, mitä lyhyillä matkoilla. Kaikki tuli ainakin annettua kisareitille ja koskaan ennen eivät ole jalat olleet niin huonossa kuin kisaa seuraavina kahtena päivänä.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kisoja ja seuraavaksi on supersprintin SM-kisat Espoossa, mikä onkin sitten aikalailla toinen ääripää, kun pitäisi taas jostain syvältä kaivaa nopeita lihassoluja esiin. Sen jälkeen vielä maastotriathlonin SM-kisa Saimaalla ja siinä onkin Suomen kisakalenteri paketissa. Hyvin todennäköisesti lähden vielä lokakuussa ulkomaille kisaamaan toisen puolimatkan kisan ja sinne sitten tehdään tarkka suunnitelma ja kunnon valmistautuminen ja ehkä sen jälkeen myös seuraavaa kisaraporttia.
Akseli Ylikoski 30.07.2025
Artikkelikuva Kai Heinonen